Fundamentalismi 5
(Christian Fundamentalism 5)

Jatkamme professori Malanin fundamentalismi sarjaa.

Biologisen identiteetin huomioiminen. Kulttuurillisen identiteetin ohella Jumala on myös määrännyt jokaiselle yksilölle miespuolisen tai naispuolisen identiteetin. (1.Moos.1:27).Sen tarkoituksena oli, että miehet ja naiset avioitumisellaan muodostavat perusyhteiskunnallisen yksikön lisääntymiselle, lasten kasvatukselle, koulutukselle, sivistykselle ja auktoriteetin säilyttämiselle yhteiskunnassa. Jumala ei varmasti luonut sukupuolettomia ihmisiä, jotka eivät tietäisi ovatko he miehiä vai naisia (homoja tai gay:tä). Ihmisistä tulee sellaisia opitun käyttäytymisen perusteella, ei perintötekijöiden perusteella. Ei ole ihmisiä, joilla olisi gay geenejä. Sodomia on kauhistus Herran silmissä, koska sellaiset ihmiset kieltävät Luojan käytöksellään. Jotkut jopa syyttävät Jumalaa kieroutuneesta sukupuolikäyttäymisestään. On olemassa pelastus myöskin tällaisesta synnillisestä taipumuksesta (1.Kor.6:9-11), ja on olemassa monia todistuksia entisiltä homoilta, jotka ovat pysyneet normaalissa heteroseksuaalisessa suhteessa. Sodomiaa ei saa hyväksyä tai puolustella koska se on terveen opin vastainen (1.Tim.1:10; Room.1.24-27). Gay seurakuntien perustaminen samoin kuten gay pastoreiden virkaan asettaminen on osoituksena siitä, että ihmiset ovat hyljänneet raamatullisen fundamentalismin, täten tuhoten perustan kristilliseltä uskolta ja kristillisiltä yhteisöiltä (Ps.2:2-3; 11:3).

Ei kompromissia. Herra Jeesus antoi meille varman uskon ja selvät säännöt elämää varten. Hän ei tullut tekemään kompromissia. Kaikki ihmiset ovat syntyneet synnissä ja on kutsuttu uskon kautta Herraan Jeesukseen tekemään selvän siirtymisen synnin pimeydestä hänen valtakuntansa ihanaan valoon (1.Piet.2:9). Hän odottaa meidän tekevän selvän eron parannuksen kautta syntisestä menneisyydestämme. Rikas, nuori hallitusmies ei ollut valmis luopumaan maallisesta omaisuudestaan ja omasta hurskaudestaan tullakseen Jeesuksen todelliseksi seuraajaksi. Hinta oli liian kallis. Hän halusi parhaan kahdesta maailmasta yrittäen palvella Jumalaa ja mammonaa. Kun hän kääntyi pois, ei Herra Jeesus kutsunut häntä takaisin tekemään kompromissia ja pyytämään vain luopumaan puolesta omaisuudestaan voittaakseen hänet opetuslapsekseen. Tämä ei tarkoita sitä, että rikkaiden pitäisi luopua kaikesta omaisuudestaan tullakseen uskoon. Mutta heidän tulee pyhittää itsensä ja omaisuutensa Jumalalle - silloin heistä tulee Herran asioista huolehtivia, eivätkä pidä vaikeana antaa omaisuudestaan hänen valtakuntansa edistämiseen maan päällä.
Kristillinen moraali, arvot ja käytäntö. Fundamentalisti uskova on henkilö, jolle uskovan elämäntapa on ainoa hyväksyttävä elämän muoto. Oli aikoja varsinkin 18 ja 19 vuosisatojen suurten herätysten aikoina, jolloin kristilliset reformaatiot olivat tyypillisiä monien Euroopan ja Pohjois-Amerikan kansojen keskuudessa, sekä eurooppalaista alkuperää olevien kansojen keskuudessa muualla maailmassa. Myöhemmin sekularismi ja humanismi ottivat yliotteen ja nuo yhteiskunnat alkoivat vähitellen menettää kristillistä luonnettaan. Tämä lisäsi vastuuta uskoville perheille säilyttää oikea elämäntapa ja antaa kristillinen kasvatus lapsilleen. Ihmiset, jotka eivät arvosta Raamattua vakavasti, helposti luopuvat tästä elämän tavasta ja hyväksyvät postmodernin suuntautumisen, joka on selvästi myöhäiskristillisyyttä.

Muukalaiset ja pyhiinvaeltajat. Huolimatta myönteisistä reformaatioista monissa maissa suurten herätysten aikana, ihmiskunnan historian luonteenomaisena piirteenä ovat syntiset yhteiskunnat, joissa ei anneta mitään arvoa fundamentaalisille Raamatun totuuksille. Useimmissa siedetään jonkinlaista jumalisuuden muotoa, mutta ilman jyrkkiä periaatteita ja sääntöjä. Lopunaikana vanhanaikaiset kristillisyyden periaatteet yhä suuremmassa määrässä hyljätään (1.Tim.4:1; 2.Tim.3:1-5). Tästä luopumuksesta on seurauksena se, että tosi uskovat ovat muukalaisia ja pyhiinvaeltajia maailmassa, joka on paholaisen vallan alainen (1.Joh.5:19; 1.Piet.2:11). Meidän on hyväksyttävä tämä tosi asia, ja samoin vastustus ja vaino, joka tulee evankelisten uskovien osaksi. Jumalan valtakuntaa ei kuitenkaan perusteta juuri nyt maan päälle, sillä Kristus ilmestyy kuninkaiden Kuninkaana vasta toisessa tulemisessaan. Silloin hän tuhoaa antikristuksen vallan (Ilm.19:19-21) ja sitoo saatanan pohjattomaan kuiluun. Vasta silloin perustetaan maailman laajuinen vanhurskauden ja rauhan valtakunta (Jes.2:2-4; Jer.3:17; Sak.8:20-22). Siinä tulevassa valtakunnassa me emme ole hylättyjä opetuslapsia (Joh.15:18-19) vaan kuninkaita, jotka hallitsevat yhdessä Jeesuksen Kristuksen kanssa (Ilm.5:9-10; 20:4).

Hellittämättömyys. Yksi vahvimmista evankelisen kristityn tuntomerkeistä on hellittämättömyys uskon elämässä. Kun vaellus tulee vaikeaksi, kun ystävät eivät huomioi sinua ja perheen jäsenet kääntävät sinulle selkänsä, sinun tulee olla silloin horjumaton Herralle Jeesukselle antautumisessasi. “Sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti” (Heb.3:14; 3:6,13). Älä anna pettymysten ja vastustuksen pakottaa sinua pois oikeasta suunnasta: “jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta...” (Kol.1:23; 1.Tim.1:19). Pysy lujana Herran seuraamisessa ja palvelemisessa. (Luuk.8:15; 21:19). Me tiedämme, että Herra ei koskaan hylkää meitä (Heb.13:5), mutta on aina mahdollista, että me tulemme hänelle uskottomiksi. Jeesus sanoi: “Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä... Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois kuin oksa ja hän kuivettuu” (Joh.15:4,6). Kuinka näin voi käydä? Ihmiset ensin kylmenevät rakkaudessaan Jeesukseen, ja lopulta ensirakkaus häviää (Ilm.2:4-5). Pietari sanoo: “...ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne” (2.Piet.3:17). Hengellisessä elämässä tarvitaan uskoa, kuuliaisuutta ja kuria. Paavali sanoo: “...minä kuritan ruumistani ja masennan sitä” (1.Kor.9:27).

Raamatullinen tulevaisuuden odotus. On aivan selvää, että joka pitää Jumalan sanan eikä kiellä Herraa Jeesusta (Ilm.3:8) kohdistaa odotuksensa Jeesuksen toiseen tulemukseen. Hän tietää, että tämä maailma ei ole meidän kotimme, koska Herra on valmistamassa meille kaupunkia, jonka iankaikkiset perustukset ovat taivaassa (Joh.14:2-3; Heb.11:10). Tämä odotus pitää meidät erossa maailman materialismista ja omasta edusta. Paavali sanoo: “Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat (1.Kor.15:19). Meidän pitää palvella Kristusta suuntaamalla katseemme hänen iankaikkiseen valtakuntaansa. Sinä päivänä, kun Herra Jeesus vie tosi uskovat pois tästä syntisestä maailmasta, me olemme hänen kanssaan iankaikkisesti (1.Tess.4:16-17). Sitä varten me juuri elämmekin ja joka päivä odotamme toivossa. Me odotamme taivaallista ylkäämme millä hetkellä tahansa. Raamattu kuvaa pahaa palvelijaa sellaisena, joka kadotti pian palaavan Kristuksen odotuksen. Hän sanoo sydämessään: “Minun Herrani viipyy...” (Matt.24:48), ja sitten tulee röyhkeäksi ja nauttii synnissä.
Jatkuu...

Prof. Johan Malan, Middelburg, South Africa (February 2008)